Jotain perus pazkaa..

Jooh.. hiihtoloma tuli ja meni, samoin Väinökin. Ihan kivaa oli, mutta nytten on välit taas jotenkin viilenneet. Ja tuttuun tapaani olen olen käynyt huoraamassa monen hepun tykönä Naurettavaa on se miten olen onnistunut panemaan kahden eduskuntavaali ehdokkaankin kanssa...
Olen mie myös ihastunut.. Erääseen sairaanhoitaja opiskelija Jyriin.. Tyyppi on mua neljä vuotta vanhempi mutta meillä on todella hauskaa yhdessä. Lisäksi hän on pirun älykäs... Joudun tässä varmaan miettimään mitä minä teen oikein näiden suhdesoppien kanssa..

Viimeksi puhuin kait laihduttamiseen ryhtymisestä.. Vituiks meni..
Pari päivää kestin ennenkuin repsahdin ahmimaan taas aivan helvetin paljon ( leipäpussi ja 2 kippoa muroja yhdessä illassa). Kävin myös pitkästä aikaa vaa'alla ja mittari näytti 76.5 kiloa... Siis mullahan on melkein 10 kiloa ylipainoa.. Isäkin jo siitä huomautti puolileikillä minun sopivan kuulantyöntäjäksi.. Kyllähän se vituttaa... Meillä olisi uintia koululiikunnassa ja mulla oikeasti hermostuttaa se aivan helvetisti. Saan siellä sitten hävetä isoa mahaani...

Always fearing something...

huoh kotosalla oleminen alkaa ottamaan jo pannuun... onneksi parin päivän päästä pääsen takaisin kämpille ja nään taas Väinön...
Pitäisi olla kai iloisempi asiasta mutten pysty olemaan.. En ole jutellut hänen kanssaan taaskaan kolmeen päivään kunnolla. Tänä päivänä hän sanoi mesessä että hänellä on kotosalla vähän ongelmia joten hänellä ei huvita puhua kenenkään kanssa.. Ymmärrän kyllä häntä mutta samalla minua kismittää että miksi hän ei ole viitsinyt soittaa mulle takaisin muina päivinä... Noh toivottavasti pystyn juttelemaan hänen kanssaan huomenna. Oikeastaan meidän on pakko sillä meidän pitää käydä läpi milloin hän on junalla perillä yms yms.

Mitä jos hän ei haluaisi oikeasti edes tulla? Tämä ajatus on pyörinyt päässäni todella usein nykyään.. Ehkä tämä on nyt kohtalon ivaa sekä rangaistus mulle siitä mitä itse olen tehnyt.

Tää biisi on soinut nyt päässäni aivan liian monesti.. Välissä nuo sanat tuntuvat niin sopivilta vaikka en haluaisi sanoa niin.. Pelkään sen tapahtuvan.

comeback

Heipparallaa taas. Pitkästä aikaa sain itseni tänne raahattua ja kirjoittamaan tyhmästä elämästäni...

Väinön ja mun suhde on kestänyt yli 2kk! Välissä olen ollut todella mustasukkainen ja epätoivoinen jos en ole saanut häneen yhteyttä yli kahteen päivään.. Kuitenkin näen hänet uudestaan jo ensi keskiviikkona! Sinäänsä hassua etten enää meinaa muistaa hänen kasvojaan vaikka hänellä on pari kuvaa itsestään facebookissa. Ne vain näyttävät niin vieraalta...

Sinäänsä harmittaa kun tiedän että hän olisi valmis vaikka pettämään mua.. Tein uuden profiilin käymälleni treffipalstalle (joo sorruin taas käymään siellä), ja harmikseni huomasin että Väinöllä oli siellä myös uusi profiili.
Iteselläni ei ole profiilissa kuvaa joten hän vain kyseli että hauaisko tutustua vaikka fuckbuddy mielellä (profiilissani siis ilmoitan että en hae vakavaa suhdetta vaan enemmänkin panokaveria...) ja olisi halunnut lisätä minut meseen. En viitsinyt vastata sillä hän olisi vain hoksannut uka olen.

Sinäänsä meikäläisen syrjähypyt on mennyt ihan äärettömyyksiin.. olen tällä hetkellä pettänyt Väinöä kuuden eri tyypin kanssa (jopa on-off exänkin..) Vähän hävettää kyllä, mutta samalla se johtuu vain tästä suuresta mustasukkaisuudesta ja panetuksesta... Saa nähdä miten uskallan katsoa häntä silmiin. Luultavimmin pillahdan itkuun. Viimeksikin melkein aloin märisemään soittaessani hänelle. Olen muutenkin ollut menkkojen tunteellisesti herkkä. tympäännyn jä ärsyynnyn helposti sekä alan itkemään ihan mitättömästä asiasta. Toivottavasti pillereiden vaihto auttaa tähän asiaan sekä niihin helvetin selkäkipuihin.

Hiihto on nytten ollut lähestulkoon silkkaa räpimistä. Kisoissa ei ole kulkenut ollenkaan eikä muutenkaan ole reenaus oikein innostanut.. Painoakin tulee vaan yhä lisää ja lisää. Yritin aloittaa laihdutuksen tammikuussa jotta olisin ollut paremmassa kunnossa kun näkisin taas Väinön.. Vitut.. Ruokahaluni on vain kasvanut yhä suuremmaksi ja huomasin ettei mikään meinaa enään riittää minulle. Perjantainakin söin pienen kokonaisen kuivakakun yksin! Tajusin että viimeviikolla söin yhteensä kolme pussillista leipääkin.
Minun on aivan pakko saada itseni kuriin. Isoimmatkin t-paitani eivät piilota kasvavaa mahaani enään ja parhaimmat farkkuni puristavat vyötäröltä. Itsetuntokin on ihan nollassa sen vuoksi.
Äitikin jo huomautti asiasta, ja se satuttti tosi paljon. Kyllä tiedän että jos saisin vaikka kuutisen kiloa painoa pois niin hiihtovauhtikin parantuisi, Se vain hankaloittaa asiaa kun syön silloin kun on tylsää tai paha olla.

Voisin kyllä aloittaa taas syömisten ylöspanemisen, ja hankkia itselleni puntarin ja mittanauhan. Järkevintä olisi jos saisin vaikka sen kuusi kiloa pois 8 viikossa.. se tekisi noin 0.75 kiloa per viikko. Ei sen pitäisi olla niin vaikeaa kunhan vain pystyn pitämään tunnesyömiseni kurissa.

Naamakirjan ihanuus

Voi voi.... selasin facebookin kautta Eliaksen kaverin sivua, ja kauhukseni sain huomata että siellä oli maininta myös minusta! :o Kuinka monelle se on oikein kerennyt puhumaan meistä? En tiedä, en tiedä....

Sinäänsä olen nyt vain ajatellut Eliasta Väinön sijaan. Molemmat ovat aivan erilaisia persoonia mutta silti mukavia. Väinön kanssa tulee juteltua enemmän normaaleja ja syvällisiä asioita. Eliaksen kanssa taas syvällisiä huumoripohjalla.

En nyt tiedä kumpaa suhdetta haluaisin jatkaa pidemmälle... Tämä alkaa olemaan kohta hankalaa pitää kasassa juuri facebookin takia. En uskalla sen takia kirjoittaa mitään saati vaihtaa kuvaa asioita paljastavien kommenttien takia...

 

Kävin myös ostamassa parit uudet rintsikatkin eilen. Piti ostaa kuppikokoa isommat mitä ennen. On nämä e-pillerit hieman turvottaneet tissejä, mutta ilman rintsikoita eroa entiseen ei juurikaan edes huomaa. Tosin muukin vartalo on niin turvonnut ettei asialla voi niin paljoa riemuita.

never start hunting love, it will come when it wants..

Nyt se täytyy myöntää... Olen pettäjä.
Tapasin Hassanin uudestaan pari päivää sitten, ja menin hänen kanssaan sänkyyn. Toisaalta oli ihan tietoinen valinta lähteä hänen  kanssaan eräälle asunnolle. Mua ei kovin paljoa kaduta se mitä tein, enemmänkin vaan mietin että osaanko välittää kenestäkään oikeasti. Eikö sen pitäisi olla niin että jos välittää jostakin niin ei voi sinäänsä kiinnostua monesta tyypistä samaan aikaan. Eikö silloin pitäisi tulla hirveä ikävä kun on aika lähteä siitä vierestä? Eikö silloin haluaisi pitää yhteyttä kokoajan eikä valehdella päin naamaa?

Nyt lisäksi sotkin soppaan mukaan "Eliaksen", joka haluais jo nähä mut... En kyllä tiedä kiinnostaisiko minua sinäänsä tavata häntä, ainakaan kovin pian.

Ehkä tuo treffipalstan profiilin laitto oli virhe... Olen vain aivan sekaisin eri tyypeistä jotka osoittaa kiinnostustaan. Ehkä kirous on juuri siinä ettei netin kautta etsityt suhteet ole kovin kestäviä. Tai sitten kyllästyn tosi nopeasti, tai en osaa mennä vain täysillä mukaan suhteeseen ja saada sitä kestämään...
Nojoo... Olenpa minäkin yhdenlainen.. Koulussa olen vain yksinäinen hissukka, netissä taas pyöritän epätoivoisia ja kunnollisia poikia sormien ympärillä. Varmaan tämä antisosiaalisuus on saanut mut tällaiseen hömpötykseen...

Jos lopettaisin koko profiilin. Ei siitä mulle ole kuin harmia.. Satutan vain itseäni ja muita rakentaessani turhia pilvilinnoja, ja luvatessani mahdottomuuksia. Koulukin vain kärsii tässä... Leikitäämpä vielä sen verran marttyyriä että mun olis varmaan parempi olla yksin... Miksi leikkiä rakkaudella kun tietää ettei mikään suhde tule kestämään.
Tosin jos nyt lopettaisin tämän niin mihin minä sitten tuhlaisin aikaani? Jotakin järkevää pitää sitten tehä ettei mene johonkin toiseen äärettömyyteen tämä elämä.

Punkeron mustat sukat

Hejpodej vaan kaikille taas! Vuosi vaihtunu ja on kerennyt sattua ja tapahtua kaikenlaista, etten pysty kaikkea tapahtunutta edes kertomaan. Muuten olisi sellainen romaani, ettei sitä jaksaisi lukea vanha Erkkikään.... :D
Kotona olo lomalla on todellakin näkynyt kropassa; kaikkia herkkuja on tullut mässättyä suklaasta pullaan. Vatsakin on kyllä nyt ihan pullan näköinen. D: Onneksi ensiviikolla alkaa koulu, joten ruokarytmitys on helpompi saada kuriin ja herkkujen syönnin lopetettua kun niitä ei ole jatkuvasti esillä.
 Jahka saan ruokarytmin saa kohdalleen voisin alkaa tässä saamaan itseäni rantakuntoon ensikesäksi.. Aikaakin on vielä ruhtinaallisesti joten tästä on hyvä aloittaa. Muutenkin nyt on vähän syytäkin päästä parempaan kuntoon kun on ollut nyt pientä etäsuhteen tynkää taas.. "Väinö" on meikäläistä huomattavasti solakampi (yli 10 kiloa kevyempikin..) joten tässä on pienet paineet olla paremmassa kunnossa.. itselle ainakin tekisi 5 kilon painonpudotus ihan hyvää sinäänsä, vaikka enemmän häpeän peilikuvaa kuin vaakanumeroa.
 Kuten varmaan jo päättelittekin, tapasin Väinön, yllätys yllätys, netin kautta. Tällä kertaa treffipalstalta... Joo jokin päähänpisto sekin oli laittaa profiili sinne, ja nyt juttelen about 5 eri tyypin kanssa. Heistä olen nänyt Väinön lisäksi "Hassanin", joka asustelee samassa kaupungissa kuin minä... Nyt mulla on vain ongelmana viitsinkö enään tapailla häntä jos minun ja Väinön suhde vakavoituu enemmän. Ainakin mitä juteltiin yhteen muuttamisesta yms jutuista, kun olin hänen tykönä kylässä.
 En tajunnut edes että voisin olla todella mustasukkainenkin, kun meinaan melkein panikoida jos näen Väinön jutelleen jonkun toisen tytön kanssa fb:ssä. Sinäänsähän se on tyhmää kun kuitenkin itse juttelen myös muille pojille. Sinäänsä en pelkää että joku veisi hänet, mutta pelkään että en sittenkään ole tarpeeksi kiinnostava...
Noh yritetään pitää nyt pää kylmänä.

Me, sexy? Never

Tapasin eksän jo aamusta ja nolasin itseni nuollessani hänen kaulaana julkisesti...   Koulun loputtua sain häneltä viestin ettei häntä kiinnostakaan, ja että hänellä on jo joku toinen kauniimpi ja kivempi tyttö.
Noh, löysin itseni nyt syömästä mikrosuklaapuuroa ja katsomasta bilemekkoja... Aivankuin muka sellaisiin mahtuisin. Tai no mahdunhan minä, mutta ne ei ainakaan tee minusta hyvännäköistä...
Esimerkiksi:

Tosi mielenkiintoisen näköinen, mutta käsivarteni ei ikinä mahtuisi noin kapeasta hihasta, tai ainakin puristaisi tosi ikävästi. Mahakin olisi rumasti esillä tässä mekossa....

Tällainen saisi minut näyttämään harteikkaalta säkiltä....

Isokokoisen sekä muodottoman ihmisen, kuten minun, päällä tämä ei ole kyllä mikään kaunis katsottava...

Kuulostan hieman pinnalliselta, myönnän sen. Tosin vain sen takia että olen hyvin kriittinen sille mitä uskallan heittää päälleni. En pysty pukeutumaan kovin kauniisti, mutten silti halua kulkea perunasäkissäkään. Tosin olessani todella mukavuuden haluinen näytän lähes pummilta....

Tässä on oikeastaan taas yksi hyvä puoli etten mennyt vanhojen tansseihin; minun ei tarvitse tuskastella siitä löydänkö sopivaa mekkoa.