Me, sexy? Never

Tapasin eksän jo aamusta ja nolasin itseni nuollessani hänen kaulaana julkisesti...   Koulun loputtua sain häneltä viestin ettei häntä kiinnostakaan, ja että hänellä on jo joku toinen kauniimpi ja kivempi tyttö.
Noh, löysin itseni nyt syömästä mikrosuklaapuuroa ja katsomasta bilemekkoja... Aivankuin muka sellaisiin mahtuisin. Tai no mahdunhan minä, mutta ne ei ainakaan tee minusta hyvännäköistä...
Esimerkiksi:

Tosi mielenkiintoisen näköinen, mutta käsivarteni ei ikinä mahtuisi noin kapeasta hihasta, tai ainakin puristaisi tosi ikävästi. Mahakin olisi rumasti esillä tässä mekossa....

Tällainen saisi minut näyttämään harteikkaalta säkiltä....

Isokokoisen sekä muodottoman ihmisen, kuten minun, päällä tämä ei ole kyllä mikään kaunis katsottava...

Kuulostan hieman pinnalliselta, myönnän sen. Tosin vain sen takia että olen hyvin kriittinen sille mitä uskallan heittää päälleni. En pysty pukeutumaan kovin kauniisti, mutten silti halua kulkea perunasäkissäkään. Tosin olessani todella mukavuuden haluinen näytän lähes pummilta....

Tässä on oikeastaan taas yksi hyvä puoli etten mennyt vanhojen tansseihin; minun ei tarvitse tuskastella siitä löydänkö sopivaa mekkoa.

fell in love with a criminal?

En jaksa oottaa joulua. Kaikki se ihana ruoka, hautuumaan tunnelma, joulusauna, yhdessä olo perheen kanssa...
 Viimeviikonloppukin meni ihan mukavasti reenatessa kotosalla. On taaas motivaatiota kun sain uuden valmentajan jonka kanssa tehdään mulle henkilökohtaita ohjelmaa.
Lauantai illan yllätykseksi eksä alko pommittamaan minua viesteillä. Oli taas kerran juhlimassa kosteissa merkeissä. Kysyi jopa tulisinko messiin. Jos olisin ollut rovaniemellä silloin, niin olisin saattanutkin lähteä ihan seikkailun halusta. Kuitenkin sunnuntaina kävi ilmi että onneksi olin kotona; Tyyppi oli ajellut autolla ojaan kaatokännissä, ja alkanut tappelemaankin. Tästä johtuen hän joutuu 3 vuodeksi nuorisovankilaan.
Nyt hän haluaisi tavata minut huomenna. Surkuhupaisinta tässä on se että hänen soittaessa mulle hän sanoi rakastavansa mua. Kuitenkin hän ei osannut vastata puhelimessa siihen, että haluaako hän olla kanssani vain sen takia että parempaakaan ei ole tarjolla. Noh ei siinä, myöhemmin hän sanoo että haluaa vain sopia riidat mun kanssa, ja että hän löysi juhlista jonkun tytön jonka kanssa menee torstaina kihloihin... Vähän ajan päästä hän vain kysyy saako hän multa.
 Oikeasti mietin että onkohan tolla tyypillä oikeasti kaikki aivan kunnossa. Jos ei muuta niin orastava alkoholismi... Huomenna tapaan hänet koulun jälkeen jokatapauksessa. Jos jotain tapahtuu niin tapahtukoot, ei mulla ole mitään menetettävääkään. Ehkä pääsen hänestä lopulta eroon kun hän menee sinne vankilaan. Kolme vuotta on kuitenkin pitkä aika.

virtuaalihuora

Klikkaus

Video pyörii kuvaruudussa

siellä mies virnistää

Kysyy tehdäänkö jotain kivaa

tyttö nyökkää

Uusi virnistys

Mies kehuu häntä

nätiksi

kauniiksi

lumoavaksi

Tunnelma lämpenee 

vihjailuita satelee

Hän houkuttelee tytön paljastamaan itsensä

kehuu hänen selkäänsä 

jalkojaan

rintojaan

Tilanteen huippu on lähellä

kuvaruudun mies löytää nirvanan

Tyttö kirjoittaa miehelle

turhaan 

miestä ei kiinnosta kuunnella

tytön tarinaa yksinäisyydestä

tosielämän kylmyydestä

rakkauden nälästä

haavetta nettiprinssin löytämisestä

Klikkaus

Kuvaruutu tyhjenee

tyttö on yksin

ja tajuaa olleensa taas vain 

yksi onneton virtuaalihuora

mustetta iholle

Ei riemulla rajaa kun kipeänä ollaan. Penisiliini kuurilla olen enkä pysty harjoitteleenkaan kunnolla. Siinä sivussa olen yrittänyt pitää syömisen kohtuudessa, siinä kuitenkin lipsuen.

Soitin tänään Eetulle, ja se oli virhe. Sen äänestä kuuli ettei sillä kiinnostanut jutella Noh nyt ainakin tiedän että minun on turha enään haikailla perään. Olenkin oikeastaan jo siirtynyt juttelemaan erään toisen tyypin kanssa. Tällä kertaa ihan normaalilla tasolla säätämisen sijaan. Harmivain että meillä on n.700km välimatkaa, mutta ei tästä muutenkaan tule varmaan mitään muuta. Lisäksi juttelen auttamattomasti kielitaidottoman turkkilaisen kanssa jottei olisi niin tyhjä olo.

Olen tosi paljon miettinyt tatuoinnin ottamista. Jonkun yksinkertaisen linnun kuvan toiseen olkapäähän. En viitsi otta mitään kovin monimmutkaista sillä se ei näyttäisi hyvältä vuosien päästä kuluneena. Netistä kyllä löytyy paljon ideoita.

Varmaan luonnostelen kuvion itse, sillä vaikka kuva olisi monella, se olisi silti uniikki omana piirroksena, eli kenelläkään toisella ei olisi tismallellen samanlaista kuvaa.

 .  

Prosessi käynnissä.

Loma teki ihan hyvää, sai ajatella asioita. Tosin se vain sai minut ikävöimään Eetua.
Suru ja kaipuu kolahti minuun viiveellä. Muiden poikien viestittely mesessy yms siirsi tuskan käsittelyä. Jotenkin olen vain ajatellut häntä koko ajan ihan kyyneliin saakka.
Jotenkin jos vain pystyisin menisin ajassa taaksepäin. Tosin en vain tietäisi olisinko silloin ollut lähettämättä sitä kirjettä vaiko vain sinnitellä ja yrittää saada suhteen toimimaan...

Otan sanani takaisin...

Nuolaisin ennen kuin tipahti. Tämä päivä ei mennyt niin kuin kuvittelin. Koulun jälkeen väsähdin ja läksyjen luku venähti. Matikantehtävää pähkäillessäni turhaannuin ja otin pienet nokoset. Sillä välin eksä pisti viestiä ettei halua olla kanssani, sillä hän on kiinnostunut eräästä Sadusta. Kaiken lisäksi kyseinen, TODELLA HYVÄNNÄKÖINEN tyttö, on samalla luokalla minun kanssa. Silloin mulla napsahti päässä ja aloin ahmimaan ja lopulta kävin myös oksentamassa. Kämppis varmaan mietti mikä mulle tuli..
Näköjään päivä voi mennä pilalle noinkin pienestä asiasta. Eilen illallakin tosin itkin Eetun perään puolinukuksissani. Olen ihan toivoton poikien kanssa.
Jospa huomenna alkava pikku loma virkistäisi mieltä ja voisin unohtaa tämän...

Onnistuminen

JES! Pystyin syömään normaalisti ja vähän vähemmänkin. 1425 kcal :) Pari edellistä päivää ei ihan mennyt niin putkeen. Onnistuin koska söin tänään kämpillä itse tehtyä salaattia välipalaksi. Tiedän aika iso harppaus mulle, mutta ennakoin sillä joudun kuitenkin syömään enemmän viikonloppuna, kun meillä juhlitaan sukulaisen synttäreitä.
Kouluunkin sain nyt jonkinlaisen otteen. Sain tehtyä läksytkin ja kävin hakemassa jo valmiiiksi äidinkielen kurssilla luettavan Tuntemattomaan sotilaan. Tässä jaksossa joudun muutenkin lukemaan niin paljon kirjoja joten ajattelin aloittaa ajoissa ettei tule kauheata kiirettä. Toivottavasti saan nyt pidettyä motivaation yllä koko jakson ajan.
Lupaan myös itselleni etten roiku poikien perässä. Tällä nyt tarkoitan lähinnä omeglessa juttelun, mesessä flirttailun sekä eksän kanssa säätämisen. Se kun taas tuli sekoittamaan minun päätäni käymällä kylässä, eikä sen jälkeen ole pitänyt yhteyttä. Mikä ihme silläkin oikein riivaa....

Uusi suunta

Tämä koeviikko on kyllä varsinainen pohjanoteeraus. Matikka meni jotenkuten, samoin terveystieto. Fysiikka meni niin penkin alle kuin olla ja voi. En osannut yhtäkään tehtävää tehdä sinnepäinkään, en varmaan pääse sitä kurssia läpi. Huomenna olisi vielä englanti... saa nähä mitä siitäkin tulee. Stressaa ja laiskottaa samaan aikaan. En ole jaksanut tulla kirjoittelemaan mistään vähään aikaan muutenkaan niin nyt olis taas kiva purkautua.
Siitä puheen ollen... Äiti raivostui mulle minun surkeista arvosanoista niin että itkuraivarin lomassa kerroin hänelle kuinka olen yksinäinen ja tympiintynyt tunnesyöppö. Kyllähän se kertominen helpotti aluksi mutta nyt hieman kaduttaa sillä nyt äiti ylihuolehtii ja vahtii mua melkein 24/7. Se tuli minun tykö jo keskiviikko iltana, ja ei olisi voinut vähempää ärsyttää. Onneksi kävi edes välillä kaupungilla sukulaisia tapaamassa jotta sain jonkinlaisen lukurauhankin. Olin koko viikonlopun kotona ja tulin vasta tänä aamuna kämpille. Jotenkin niin ihanan rauhallista kun  äiti ei ole niskaan hengittämässä. 
Äiti kerkes jo soittaa opollekkin että pitäisi jutella minun koulujaksamisesta. Noh kävin siellä ja lopetin fysiikan opiskelun. Sain myös ajan terkkarille jotta katsotaan onkohan mulla jokin tulehdus saati mykoplasma..
Nyt yritän vain ryhdistäytyä koulun ja urheilun kanssa. Hankalaa se tulee olemaan mutta minun on pakko jotta pääsisin edes jotenkin pärjäämään elämässäni. 

Häpeällisen lihomisen pysäyttämiseksi ja  laihtuakseni aloitin nyt pitämään ruokapäiväkirjää sekä syömään rasvanpolttotabletteja. En tiedä auttavatko ne tabletit oikeasti mutta ainakin kokeilen.

Itse aiheutettu tylsyys

Huh tuleva koeviikko on varmasti tappoa... Pitäisi jo lukea mutta oon niin laiska ettei siitä tule mitään. En pääse matikkakaan läpi. Muutenkin joka koulupäivä on niin kaavamainen: Aamulla harkkoihin, kämpille suihkuun, kouluun, hyppäriksi kämpille syömään, takaisin kouluun, loppuilta joko treenaan, mähöän ja ahmin tai olen koneella.
Tuo ruokatunnin hyppäri pelastaa minun yksin syömiseltä ruokatunnilla. Se on niin ahdistavaa välillä, enkä enään viitsi mennä luokkalaisteni kanssa syömään, jotenkin noloa ja ahdistavaa istua tuppisuuna ja ulkopuolisena ja kuunnella toisten juttuja. Muutenkin vältän luokkalaisteni saati toisten opiskelijoiden kanssa oleilua porukassa saati kahdestaan. Ei mulla ole koskaan mitään kiinnostavaa sanotaavaa, joten mitä menen haaskaamaan toisten aikaa? Onhan se omituista seitä vain osallistumatta keskusteluun. Mielummin olen yksinäni, tosin joskus olis kivempi olla jossaki kaveriporukassa... Noh ei sillä ole väliä, kyllä tämä tästä. Meidän koulun poikienkaa kanssa ole oikeastaan jutellut ollenkaan, enkä uskalla yrittääkään. Tai yritin ykkösellä, mutta menin niin lukkoon etten ole uskaltanut enään koettaa.
Varmaan tämän takia olen nyt hirveässä omegle koukussa... On niin mukava kuulla kehuja ulkonäöstä ja jutella poikien kanssa, vaikka eihän se vastaava kuin mitä oikea elämä antaisi.

Ei kiinnosta mikään.

Ekat hiihtokisat takana ja jalat ihan tukossa. Noh siitä on hyvä alkaa parantamaan sijoituksia. Olisipa se suhteissakin yhtä helppoa. Jouduin kertomaan porukoille että olemme Eetun kans vain pelkkiä kavereita. Äiti on silti niin tyhmä että jaksoi kysellä että lähdenkö hänen luokseen ensi viikonloppuna... mitä helvettiä minä menisin sinne jos me olla edes yhdessä. Muutenkin äitin tapa ajatella meidän kaveruutta pistää niin ikävästi. Faktahan on se että hyvin harvat pystyvät olemaan kavereita erottuaan . Eikä se varmasti onnistu meikäläisen kohdalla.
Jotenkin niin tyhmä ja saamaton olo taas. Tuntuu kuin olisin lihonut ja rumentunut 2 viikon aikana todella paljon. Tosin olen kyllä sen verran kyllä ahminutkin että tämä viikko tulee olemaan kurinpalautusta syömisen suhteen. Taidan vain pistää nukkumaan ja mennä piiloon kaikkea inhottavaa.

Murtunut

Anteeksi kun en ole taaskaan käynyt kirjoittelemassa, mutten ole jaksanut...
Mun ja Eetun juttu tais olla tässä. Toissapäivänä puhuimme aika ankean puhelun ja emme sen koommin ole laittaneet viestiä minkään kautta... Kuitenkin meillä on niin paljon tuota välimatkaa ja molemmilla on harrastuksensa. Suurin syy silti on se että Eetu ei oikein tiedä haluaako olla suhteessa vai sinkku. Pallo on nyt oikeastaan hänellä. Minä en vain jaksaisi miettiä koko aikaa sitä että tuleeko tästä mitään ja olla aina vähän varuillaan jotten vaikuttaisi liian kahlitsevalta..Mun oli pakko polttaa se Eetun tekemä sydän kortti. Mulla on tosin vielä se sydänosa tallessa, eihän se palanut.
Tämä homma on saanut mut taas syömään hirveitä määriä ruokaa ja Omegle riippuvaiseksi... Etsin siellä jotain kaipuuseen helpottaa varmaan...

Ikävä sua.

Jatat ovat aivan jumissa kiitos leirin treenien. Harmi että kelit eivät enää oikein sallineet hiihtää ja ensiviikonloppuna olisi ekat kilpailutkin. Tuntuu jotenkin niin hullullta, ja minua hermostuttaa että pärjäänkö tänä vuonna hiihdossa ollenkaan. Muuten leiri oli ihan mukava irtiotto tavallisesta arjesta.
Vaikka Juttelin leirillä ihmisten kanssa ja mulla oli hauskaa, olen tuntenut itseni todella yksinäiseksi tällä viikolla. Eihän mulla ole ketään jonka kanssa jutella aremmista jutuista. Eetuakaan en viitsi sellaisilla vaivata. Yksinäisyyteni ja tylsyyden takia aloin värkkäämään facebookissa eksän kanssa. Tai siis hän pyysi minua kaveriksi, suostuin, hän poisti minut, minä pyysin häntä, hän suostui mutta myöhemmin poisti. Tänään hän tuli minua myös vastaan kun tulin harjoituksista.
Myöhemmin tänään Eetukin soitti ja juttelimme niitänäitä.Puhelun jälkeen mulle tuli jotenkin syyllinen olo. Miten olen saattanut ajatella jotain urpoa kun tiedän Eetu rakastaa mua? En kyllä vielkäkään ymmärrä miten kultaisen ihmisen olen löytänyt ja käyttäydyn silti näin tyhmästi. Välissä tuntuu siltä että minun olisi parempi jättää Eetu, sillä hän on liian hyvä mulle. Hän antsaitsee parempaa. Meidän välimatkakin vaikeuttaa tätä paljon ja ikävä raastaa koko ajan. Toisaalta en haluaisi särkeä hänen sydäntään. En tiedä mitä tehdä, olen itkenytkin tämän takia.

Voisiko joku auttaa?

Missä tissit?

Leirillä olo on mukavaa, ei tartte homehtua koulussa onneksi. Tänään sain kehuja meikäläisen hauiksista ja tukilihasten hyvästä kunnosta. Siinäpä varmaan parhaimmat osat mun kropasta. Muut kehon osat on aivan päin prinkkalaa; leveät reidet, iso maha, olemattomat tissit... Olisin jo tyytyväinen yhden kuppikoon kasvun verran. En tarvitse sentään mitään DD koon pornotissejä.

 Mulla on pieni toivon kipinä että tämä e-pillereiden aloitus saisi mun tissit kasvamaan. Ainakaan vielä ei ole näkynyt mitään muutosta. :( Tosin  olen syönyt niitä vasta muutaman päivän, joten ei ne kait vielä ole niin paljoa kerennyt vaikuttaa elimistöön. Toivoa ei ole varmaan vielä menetetty. Mulla ei ole muitakaan sivuoireita onneksi tullut esille pillereiden aloituksen jälkeen, ja toivottavasti ei tulisikaan. En kyllä haluaisi olla muutamaa kiloa lihavempi, kärtyinen ja haluton vaivaisten pillereiden takia.

xoxo loser

Hupsista. Laitoin vahingossa eksälle että "mitäs mun kulta tekee? :)",vaikka mun piti laitta se viesti Eetulle. Ei siinä mitään, ei se aluksi tiennyt keneltä viesti oikein tuli. En sanonut kuka olen vaikka kysyi.
Noh myöhemmin hän laittoi viestin missä sanoi mua ihanaksi ja halusi alkaa mun kaa uudestaan.
Vastasin että seurustelen jo toisen kanssa. Saapahan tuntea saman mitä teki mulle ;)

Ahistaa ja laiskottaa

Ei perhana tästä mun elämästä tule mitään. Meikä on vain löhönnyt ja laiskotellut vaikka läksyjäkin pitäis tehä. Mulla vaan ei nyt kiinnosta mikään opiskelu ollenkaan, Lukio on ihan perseestä! En edes jaksa ajatella koulunkäyntiä, urheilua tai edes Eetuakaan. Huonettanikaan en ole jaksanut siivota ja sen näköinen se onkin. Kaikki tavarat on aivan hujan hajan.

Kyllä minä tiedän että pitäis ottaa itseään vain niskasta kiinni ja alkaa hommiin, mutta kaikki tuntuu vaan niin vastenmieliseltä. Aivankuin sillä ei olisi väliä tekeekö paljon töitä jonkun eteen jos sitä ei kuitenkaan saavuta. En oikeastaan nyt tiedä mitä minun pitäisi yrittää saavuttaa. Hyviä numeroita kait, mutta ei siitä tule mitään. Urheilussa menestyminen on varmaan jo haudattu haave, tai siltä se nyt vain tuntuu. Sekin mihin pitäisi jatkaa lukion jälkeen ja mitä tehdä työkseen ahdistaa mua aivan hirveästi.

Haluaisin vain lähteä, nähdä mailmaa, reissata ilman että joku olisi niskaan hengittämässä ja ohjailemassa mitä pitäisi tehdä.

En ikinä satuta sua

Huonosti nukutut yöt ja vilustuminen eivät ole hyvä yhditelmä minun mielenterveydelle. Kävin terkkarilla ja se antoi mulle vain tippoja silmiä varten. Muuten oireet pitäisi mennä ohi levolla normaalisti. Kuukautisvuotokin on kuulemma ihan normaalia.

Unenpuutehan mulla johtuu ihan viimeviikonlopusta, sillä Eetu oli kanssani meidän porukoiden luona. Koko suku piti Eetusta ja hän minun suvusta, onneksi. Meillä muutenkin tosi hauskaa yhdessä.
Lauantai- iltana tunnelma ehkä hieman latisui kun hän sanoi ettei oikein tiedä että kaipaako hän sinkku-elämää, ja sitä että pystyy naispuolisille kavereille juttelemaan rennosti niin ettei toinen vetäisi siitä hernettä nenään. Sitten hän kertoi että hänen aikaisemmat suhteet ovat olleet todella raskaita, tyttöystävä on melkein tappanut itsensä jne....Hänelle kaverit ovat myöskin todella tärkeitä. Lisäksi hän sanoi etten ehkä ymmärrä  niin hyvin tätä, koska minulla ei ole paljoa kavereita ja tämä on eka vakava suhteeni. Nyökyttelin vain vaikka oikeasti olin vähän hämilläni ja ehkä hieman loukkaantunut hänen sanoistaan.
Ei minua oikeastaan haittaa ollenkaan jos hän juttelisi muitten tyttöjen kanssa saati hieman flirttailisi. Saattaa kyllä kuulostaa hieman sinisilmäiseltä mutta luotan häneen sen verran etten pystyisi olemaan mustasukkainen. Muutekin annan tämän suhteen mennä omalla painollaan sillä minusta tuntuu että Eetu on liian hyvä minunlaiselle tyhmälle erakolle. Ainut mitä yritän tässä on etten ikinä aio särkeä tahallani hänen sydäntään, hän on liian kultainen ihminen siihen.

Tän Eetu soitti mulle ja käski kuunnella sanat tarkkaan. :)

Pelottaa...

Tulen kohta hulluksi!
Eilen illalla mulla alko menkat kesken sänkypuuhien ja sen jälkeen vuoto on ollut todella runsasta. Sinäänsä todella omituista sillä mun kuukautisvuoto on yleensä niukkaa...

 Tämän lisäksi mulla on nielu kipeä ja varmaan silmätulehduskin kun silmät punertaa ja vuotaa rähmää koko ajan... Nyt mulla koko ajan vain mietityttää että mistä helvetistä tämä kaikki johtuu? Seksitaudistako? Raskaudesta? Jostain muusta? Mulla pelottaa oikeasti nyt tosi paljon, ja on pakko päästä huomenna terkkarille. Toivottavasti sinne sais ajan jo huomiseksi...

Nyt mulla myös vähän palelee ja päätä särkee... onkohan tää vain harhaluuloa vai olenko oikeasti sairas. Kohta tulee paniikki... Nyt ainakin alotin e-pillereiden syönnin niin saa nähä mitä vaikutuksia niillä on.

Ihanaa päästä taas lumelle hiihtämään. <3

Yleensä aina ensimmäisillä lenkeillä mulla menee penikat tosi kipeäksi kun kestää jonkun aikaa totutella taas pitkiin suksiin. Viimekertaisetkaan lenkit eivät ole olleet poikkeus. 

Huomenna Eetu tulee mun kanssa käymään meidän kotona. Minun pitäisi olla kai innoissani tai jännittää.

Mulla vain tuntuu siltä että tämä meidän juttu ei onnistu sittenkään. Nykyään meillä ei ole paljoa jutun aihettakaan ja meillä on paljon pitkiä hiljaisuuksia puhelinsoittojen aikana. Hermoilenkohan taas ihan turhaan? Tämä viikko on ollut aika stressaava sillä aluksi olen miettinyt olenkohan raskaana, sitten hermoilin että olenkohan saanut sukupuolitaudin. Kävinkin eilen labrassa testeissä ja tulokset tiedän vasta ensi viikolla. Tämän hermoilun takia olen ahminut ruokaa kuin pieni porsas. Jotenkin niin plösö olo

 Toivottavasti viikonloppu onnistuu hyvin.

Ikimuistoinen viikonloppu

Huhhui, viikoloppu oli kaikin puolin mahtava! Kaikki sujui tosi hyvin ja mulla ja eetulla synkkasi todella hyvin. Hän näyttää jopa paremmalta kuin kuvissa. Kun asemalla tavattiin niin se tuntui todella omituiselta, mutta myöhemmin kaikki meni todella hyvin. Tunteetkin lämpeni aika nopeasti. Eka kertakin oli todella ihana. :) Eikä se jäänyt ainoaksi kerraksi. Sen huomasi että molemmilla oli hauskaa ja oltiin onnellisia. Myöhemmin illalla molemmat myönnettiin rakastavamme toisiamme...

Huonojakin juttujakin kävi: Meillä oli pieni kriisi siitä miten meidän suhde pystyy jatkumaan. Märsysimme lauantai-illan kaulakkain ja päätimme olla kavereita vaikka se tuntui kipeältä. Sunnuntaina oli haikea lähteä juna-asemalta.Myöhemmin illalla Eetu soitti ja sanoi että teemme virheen jos emme yritä edes. Itkimme sitten puhelimessakin ja päätimme yrittää olla kauko suhteessa. Meillä on vain se ongelmana ettemme pysty näkemään toisiamme talvella pitkkiin aikoihin kilpailujeni ja Eetun pelien vuoksi.

Tänään illalla lenkillä ollessani mietin kaikkea mahdollista. En oikeastaan vieläkään ymmärrä miten olen pystynyt löytämään noin ihanan ihmisen jonka kanssa meilla on samanlaisia tunteita? Pelkään että pilaan
vielä tämän ja särkisin hänen sydämmensä.....

Nyt aion rauhoittua ja keskittyä kouluun, treenaamiseen ja syömiseen. Viikonlopun aikana tuli mänkättyä herkkuja enemmän kuin yleensä emmekä käyneet koko viikonloppuna edes lenkillä, Nyt pitäisi vain pistää itsensä ruotuun ja vähentää syömistä reilusti. En haluaisi pöhöttyä enempää....

Kohti tuntematonta

Huomenna on perjantai ja mulla hermostuttaa tosi paljon, sillä näen Eetun ekan kerran.
Eniten hermostuttaa se että jos hänen kuvitelmat minusta ovat aivan vääristyneet, ja olenkin vain ujo ja ruma luuseri. Entä jos meillä ei ole mitään juttelemisen aihetta? Entä jos meidän välillä ei olekaan mitään kemiaa? Tai entä jos satumme tekemään jotain kiihkeämpää enkä kiihotukkaan, tai hän ei?
Pelkään että tämä juttu ei toimikkaan ja kaikki mitä sanottiin toiselle ei enään merkitsekään mitään. En haluaisi särkeä sydäntäni, varsinkin kun tällä kerralla se tekisi varmasti todella kipeää. Tämä on ensimmäinen kerta kun mulla on näin vahvoja tunteita toisesta. Tämä juttu ei tule varmaankaan kestämään minun hermoilun takia. Sen näkee sitten viikonloppuna.
Onhan tämä samalla aika typerää. Tapasin Eetun vasta kaksi viikkoa sitten ja nyt jo sanotaan että toinen on todella tärkeä. En muistanutkaan että näin nopeasti voisi ihastua keneenkään, saati tuntea jotain syvempää. Olin sittenkin liian tunteellinen ihminen minkäänlaiseen kevyeen säätämiseen. Jos en olisi tehnyt sitä viestiä en olisi murskaamassa itseäni henkisesti, tai pahempaa, murskaamassa jonkun toisen pilvilinnat tahtomattani.

Kadunko? En. Se joka leikkiin alkaa se leikin kestäköön.

kyllä vanhemmat osaa

SYYSLOMA <3
Kotona olo ihan kivaa välillä. Siihen saakka kunnes pinna menee tai porukoilla menee hermot. Tällä kertaa sain eilen äidin raivarin niskaan kun en muistanut ilmoittaa että menen ajelemaan mönkijällä serkun kans. Multa melkein estettiin lähtö kämpille...
Siitä puheenollen, minun oli pakko kertoa porukoille että Eetu tulee käymään tykönäni. Hieman nolotti kuunnella vierestä kun meidän äidit juttelivat puhelimessa... Kaikki alkoi siitä että Eetun äiti halusi jutella ensin minun kans ja sitten minun äitin kans siitä että sopiiko tapaaminen, ja samalla varmisti etten ole mikään epäilyttävä tyyppi...
Kuitenkin me tapaamme sitten perjantaina<3 En malta oottaa.Tosin porukat anto hälle heti tehtäväksi vaihtaa minun pyörän renkaat.

Askeleen lähempänä.

Hui tuolla ulkona on kylmä, varsinkin aamulla kun oli rullahiihtoa. Koulussakin oli toodella tyyylsäääää, ainoastaan Eetun viestit saivat hymyilemään. Tyyppi melkein osti mulle rintsikat ja pikkarit! Se oli nähnyt kuulemma jotkut söpöt rintsikat Seppälässä. :D Vaikka sovimme että pidämme tänään vapaata touhuista niin eihän se onnistunut, oli taas sellaiset puhelinsessiot. ;) Tosin ensi viikko on syysloma ja menen kotiin niin en varmaan pysty samalla tavalla juttelemaan Eetu kans :(
MUTTA: Näillä näkymin Eetu tulee käymään seuraavan viikon viikonloppuna täällä.(!!!) Hän sanoi tulevansa joko tuttavan kyydillä taikka junalla. Siis enään pitää odottaa vähän reilu viikko ja sitten nähtäis :) Vähän kyllä jänskättää ja perhosia on vattassa :) Tosin minun pitää ensin saada lupa vanhemmilta että pääsen tulemaan aikaisemmin takaisin kämpälle. Toivottavasti saisin....

Tätä biisiä tullu vähän fiilisteltyä :) Mielestäni yksi parhaimmista Lord Estin kappaleista.

Olen onnellinen

Jestas. En ole jaksanut keskittyä kouluun, varmaankin Eetun takia. Meillä on ollut noita kuumia puhelinsessioita niin monta kertaa että päätimme pitää hieman taukoa jottei hommasta tulisi ikävää, ja tylsää. ;)
Jutellessammme tauosta, Eetu paljasti että meidän jutun edetessä hänelle on tullut enemmänkin tunteita minua kohtaan. Myösin hänelle myös miten minulle tästä säätämisestä on tullut myös muutakin. Tuossa äsken taas puhelimessa ja hän sanoi että kyllä hän olisi huolissaan jos mulle kävisi jotain. Nyt en vain malta oottaa sitä päivää että hän tulisi käymään, tai varsinkaan sitä milloin menettäisin neitsyyteni. Onneksi eka kerta tuleen olemaan hänen kanssaan. :)

Tulella leikkimistä

Huih en ole jaksanut tulla postaamaan mitään kun olen ollut leirillä ja eikä ole ollut aikaa. :(
Leiri meni ihan jees ja olin omalla asteikollani über sosiaalinen. Nyt tuntuu jopa että tarvitsen omaa rauhaa.
Niin... Eetun kanssa on tullut aikalailla lähetettyä viestiä ja juteltua puhelimessakin. On ollut vähän tuhmempiakin puheluita pariin otteeseen. ;) En olisi itsestäni uskonut että rahkenen tehdä sellaistakin. Pystyn myös puhumaan todella intiimeistä jutuista aika avoimesti hänen kanssaan. Hän on myös todella  kiva  ja fiksu, aivan toista maata mitä exäni.
Nyt minua on hirveästi alkanut hermostuttamaan millä tavoin Eetu minusta ajattelee ja mitä minä oikeastaan haluan meidän jutusta. Hän on monesti sanonut että olisi kiva nähdä. ja että olen todella söpön oloinen. En haluaisi pilata tätä  juttua lisäämällä tunteita peliin. Pelkään myös että hänellä on silti liian suuret odotukset vaikka hän on nähnyt kuviani facebookista, tai että tajuaa kuinka syrjäytynyt oikeasti olen. Nyt kuitenkin käy niin että hermoistuksissani häädän hänet tiedostamattani...Se tosin oli jännä että hän huolestui kun en vastannut hänelle enkä huomannut hänen soittoaan, ja luuli etten haluakkaan tätä juttua.
Ehkä olen sittenkin liian tunteellinen tähän. Silti aion pitää suurimmat tunteet piilossa, sehän on erityisalaani.

Hyvä päivä vai huono päivä?

Listataampa hyvät ja huonot puolet päivässä:

Hyvät: Olin todella sosiaalinen, eli mulla oli hauskaa. Osa kuntotesteistä parani viimekevääseen verrattuna. Ei tarttenut mennä kouluun ;p. Juttelin pitkään sen ehdotuksesta kiinnostuneen kanssa kutsutaanpa häntä nyt vaikka Eetuksi. :D

Huonot: Osa testeistä meni huonosti, ja 3000m juoksu ei kulkenut. Oli huono keli, vettä satoi ja tuuli. Söin taas vähän liikaa. Kaiken huipuksi kadotin lompakkoni enkä löydä sitä mistään.

Voi sanoa että miinukselle vähän kallistaa...

Ujo tarjoaja.

Eilisestä angstista toivuttua päätin pärjätä koko päivän vain 100 kalorilla. Aika hyvin se on onnistunut, ei ole ollut edes kova nälkä.
Olen syönyt tänään vain 7 kirsikkatomaattia, 2dl rasvatonta maitoa ja yhden porkkanan.

Tuli mieleen tuo minun huoraamis idea... Noh, Laitoin viestiä vapaasta suhteesta (en jaksanut alkaa värkkäämään rahan kanssa) yks tyyppi otti s-postissa yhteyttä ja juttelin myöhemmin hänen kanssaan facebookissa. Uskon että hän ei tule kuitenkaan tekemään kanssani mitään, sillä en osaa jutella kovinkaan luontevasti edes chatin kautta. Tiedän, oon aika nolo. Enhän edes uskaltanut mennä tanssimaan vanhoja...
Mutta jos tästä kehittyy jotakin niin pelkästään fyysistä, sillä en halua särkeä sydäntäni. En edes usko että olisin valmis suhteeseen, tunnen itseni liian lapselliseksi siihen.

Inhoan itseäni

Jooh kehonmittaus tulokset ei ollu kovin hyvät. panoa oli tullu lisää 2 kiloa ja rasvaprosentti oli noussut 2 prosenttiyksikköä... Tosin mittauslaite oli nyt eri kuin viimeksi joten nykyisiä tuloksia ei voi kovin verrata kevään tuloksiin. Näidenkin tulosten mukaan mulla olis lihasmassaa tullu 10 KILOA LISÄÄ ja rasvaa 3kiloa?! o__________O Jos nuo olis oikein niin kyllä se näkyisi. :'D
Kyllä nuo tulokset silti hiukan masentaa niin pinnalliselta kuin se kuulostaakin.
Tänään alko vanhojentanssiharkatkin. Nyt oikeastaan alkoi harmittamaan etten mennyt sinne, mutta toisaalta olis ollu noloa olla ilman paria.... MInkä sille voi kun on tällainen nössö. Nyt ei oikeastaan huvita mikään ja haluaisin vain nukkua sata vuotta. Mielialani takia ahmin aikalailla ruokaa kunnes minun oli pakko oksentaa. vieläkin sattu mahaan sen takia.

Kyllä mie tiedän että pitäis ottaa itteään vain niskasta kiinni ja avata suunsa jotta sais huomiota, mutta pelkään muiden mielipiteitä niin paljon että parempi olla hiljaa kuin avata suu ja todistaa kaikki epäilyt.

ruokaa...

Maanantai on mun uusi lempparipäivä! Kiitos hyppäreiden, mulla alkaa koulu vasta puoli 11. Sitten on vain kaks oppituntia ja niidenki välissä on hyppäri. :D Tosin nämä hyppärit vain lisäävät välissä sitä tunnetta etten halua olla koulussa.
Huomenna olis kehonkoostumusmittaus ja 5 min vatsat. mulla vähän jännittää miten niissä käy. Toivon kyllä kovasti etten olisi paljoa lihonut. Silti sitä on tullut syötyä niin helvetin paljon, että varmaan on tullut lisää massaa, meinaan rasvamassaa. Ei se lihasmassa hetkauttaisi niin paljon.
Kattoin kalorilaskimella miten paljon on tullut syötyä tänään: 1567 kcal. Vois olla vähemmänkin jotta laihtus paremmin. Tänään olen kyllä syönyt yllättävän terveellisesti esim. kaks lämmintä ateriaa ja pokkanoita, omenan ja muutaman kirsikkatomaatin. Yleensä syön vain yhden koska en syö koulussaenkä noin paljoa vihanneksia. Aion tästä lähtien ostaa enemmän kasviksia. Vois käyä vielä illemmalla juoksemassa kun kävin jo pumpissa.

Tchüs.

Huoli serkusta

Stand up oli aika mahtava. Varsinkni Jussi Simola oli mahtava. Jarmo Luttisen esityksen jälkeen en voi kattoa taikuri luttista samalla tavalla kuin ennen :'D

Tosin viikoloppua hiukan järkytti serkkuni avautuminen mulle. Emilia (muutettu) kertoi että joku minunikäinen poika on raiskannu hänet. En pysty käsittämään sitä mitenkään, serkkuni on kuitenkin vasta 13-vuotias. KUKA HELVETIN KUSIPÄÄ RAISKAA PIKKUTYTTÖJÄ!?? Tämä kyseinen paskiainen on jo aikaisemmin lähettänyt  Emilialle uhkailukirjeitä ja stalkannut.Yritin parhaani mukaan lohdutta ja tukea häntä, vaikka olin aivan ymmälläni tilanteesta. Hän mietti mitä tyypi saisi rangaistukseksi jos hän ilmoittaisi siitä poliisille. Sanoin Emilialle että hänen on kerrottava poliisille, ja että turha on ajatella rangaistusta sillä tyyppi on sen ansainnut.
 Mie olen serkustani nyt tosi huolissani. Hän on ollut pitkän aikaa hiukan masentunut ja kaikkea kauheaa on jo tapahtunut hänelle vaikka hän on vasta seiskalla. Opiskelukaan ei häneltä kuulemma suju. Mie suoraansanottuna pelkään että hän satuttaa  vielä itseään tahallisesti.

Pump up!

Pithän se arvata että nukuin pommiin ja myöhästyin saksankokeen kuunteluosiosta! Noh ei voi mitään, täytyy vain toivoa että muu koe menis paremmin. Huomenna alkaa uus jakso ja ärsyttää kun kaikki hyppärit on keskellä päivää.

Tuli käytyä bodypumpissakin tänään pitkästä aikaa. Jaloissa ja käsissä tuntuu ihan mukavasti. Täytyy myöntää että tää on meikäläiselle sopiva laji. Zumbaakin on kokeiltu mutta siinä mulla menee askeleet niin pahasti sekaisin ettei siitä loppujen lopuksi tule muutakuin huitomista. Tientenkin siellä oli kans varmaan yksi meidän lukion hyvännäköisimmistä tytöistä. Tuli siinä pieni kateus kun toinen on timmissä kunnossa ja todella kurvikas ja itse on tämmöinen bodarin ja lyllerön sekoitus :D

Huomenna menis taas kotia ja vois käyä äidin ja tädin kans vaeltamassa ja ehkä kattomassa yks stand up- esitys. Tekis kyllä mennä kun haluttaa nauraa veet silmissä. Sillävälin joutuu tyytymään pelkkiin videoihin.

 

Tää tyyppi on aivan huippu :D Varsinkin kun se ei tunnu häpeävän mitään. 

Dancing only in the dark

Parin päivää ilman nettiyhteyttä todisti että oon nettiriippuvainen :D. Mitäpä tämmöinen yksinäinen ihminen muutakaan vapaa-ajalla tekis kuin datais...
Jännittää vähän mitä noista kokeista oikein tulee numeroksi. Matikka meni hiukan paremmin mitä aluksi luulin, ruotsia en saanut luettua kunnolla ja kyllä sen huomasikin. Huomenna olis vielä saksan kokeet eessä. Eksäkin on jättänyt mut rauhaan ja olenkin ainoastaan nähnyt sen skootterin ammattiopiston pihassa. Päätäkin särkee koska koko asunnossa haisee tärpätti tai joku muu vastaava kun yläpuolella korjaillaan yhteyksiä.
Tuli jakson vaihtumisesta mieleen että vanhojentanssiharkat alkaa myös. Ilmottauduin vanhojen kurssille mutta en sittenkään aio mennä tanssimaan. Hain aika myöhässä paria, joten kaikki pojat oli jo vietyjä, tai no melkein kaikki. Kysyin kahdelta sellaiselta joiden ajattelin jotenkin sietävän minua. Toisella oli jo pari ja toinen kieltäytyi muuten vaan. Ykkösistä en tunne ketään, joten en viitsinyt kysyä niitäkään. Ainut vaihtoehto oli siis olla menemättä sinne. Jotenkin tuntuisi liian nololta mennä kurssille ilman paria, ja joutua sitten tanssimaan sellaisen kanssa joka toivoisi ettei olisi joutunut parikseni...

Täytyy myöntää että ajatus olla päivä prinsessana olisi kiva mutta hautaan sen mahdollisuuden. Toisaalta olen meidän luokasta ainoa joka ei tanssi, sillä poikia on 24 ja tyttöjä 8, rinnakkaisluokilla määrät ovat toisinpäin. Sekin tekee tästä hommasta kiusallisen. Alkaahan se myös kismittää kun toiset hehkuttavat mekkojansa yms yms mutta ajattelen vain että säästän aika ison summan kun en tanssi.

Vartalokuva ongelmia...

Viikonloppu tuli ja meni hyvin tylsissä merkeissä: kotona ollessa matikan kokeisiin lukien ja herkkuja ahmien...

 Näinä viikkoina olen syönyt aivan käsittämättömän paljon ja koko ajan meinaa närästää. Tosin en syö nälkään vaan tylsyyteen ja suruun. Pitäis kyllä vähentää reippaasti syömistä että lähtis paino tippumaan kun  kehonkoostumusmittauskin olisi kohta lähellä. Viime keväänä mittani oli 167cm/69.6kg, bmi oli 25.0 (eli lievästi ylipainoa) ja rasvaa kehossa oli 20.7%. Särähtää tuo bmi ikävästi vaikka tiedän että mulla paino suurimmaksi osaksi johtuu suuresta lihasmassastani. Silti olisi parempi jos rasvaprosentti olisi lähempänä 19:sta.. näkyisi lihakset paremmin ja mahakin näyttäisi pienemmältä. En siis haluaisi laihtua anorektikko tapaan. Vaikka ihailenkin joidenkin siroutta niin se ei onnistuisi multa ollenkaan. Haluaisin enemmänki lihaksikkaan, fitnestyyppisen vartalon niiku tässä:

Tosin meikäläisellä ei riittäs itsekuri noinkaan timmiin muotoon. :D

Kehossani eniten inhoan mahaani. Vaikka mulla ei sinäänsä ole jenkkakahvoja, niin se on iso ja sivusta katsottuna näytän ihan raskaana olevalta. Varsikin kun maha on turvoksissa niin se on aivan hirveä pallo. Lisäksi aika suureen ulkomuotooni nähden mulla on naurettavan pienet tissit, 75a! Pienet tissitkin lisäävät vain vaikutelmaa siitä että mulla on iso maha. Joskus on todella noyryyttävää katsoa kun laittaa urheilurintsikat päälle ja sitten huomaakin että mahanympärys näyttää isommalta kuin rinnanympärys niinkuin jollakin 5 vuotiaalla pikkutytöllä. Jos mahani olisi litteämpi niin en välittäisi minkä kokoiset rintani olisivat.

 Kun tämä ainakin pari vuotta kestänyt vatsan pienentämisyritys ei ole onnistunut mitenkään niin olen harkinnut kokeilevani e-pillereitä, kun ne kuulemma joillakin oikeasti auttavat rintojen kasvussa. Tosin pelkään että ne vaikuttaisivat minun tapauksessa vain turvottavasti ja saisin ei toivottuja liikakiloja sen sijaan.

Ei tästä tule mitään

Eksä taas vittuli mulle ja tuntuu että pää räjähtää.
Pitää vaan yrittää nollata ajatukset ja keskittyä kokeisiin.

Tää biisi kertoo hyvin tunteeni sitä kusipäätä kohtaan.

Kuningas idea

Huoh todella tylsä päivä, en ole tehnyt muuta kuin makoillut sängyllä koko päivän. Koeviikon tyhjän koodin takia mulla ei ollut kouluakaan tänään. Tiedän että olisi pitänyt lukea perjantaina olevaan fysiikan kokeeseen mutta sain vain pari sivua lukastua.....
Eilisestä huorittelusta sain tässä idean: Voisin oikeastikin alkaa myymään itseäni! Siitä saisi kuitenkin jonkun verran ja uskon että jaksaisin sellaisia "irtosuhteita" ilman kovin pahoja psyykkisiä ongelmia. En ole kuitenkaan sinäänsä pitänyt kenestäkään pojasta pitkään aikaan (eikä kukaan minusta). En ole oikeastaan koskaan itkenyt pojan takia, en edes tämän viimeisimmän ongelmatapauksen kanssa.
Hmm... eksä laitto viestiä että tietäs mulle jonku pojan (ei siis tuota ideaani ajatellen, en ole kertomassa siitä kenellekkään). Jonku ihmeen puoli thaimaalaisen sukunimen perusteella.  Lopuksi laitto vietin että siitä tulee isä. Mitäköhän se taas vittulee mulle, kun kertoo panneensa jonku pissiksen raskaaks?
 Nyt pitää kyllä laittaa kohta nukkumaan, sen verran outoa informaatiota saanu tänään.
Öitä

Urheilua ja huorittelua

Mikäs sen ihanampaa kuin olla kello 8.00 urheilukentällä tekemässä 3000m testijuoksua, varsinkin kun aamulla ilma oli pakkasen puolellakin. Pyöräillessäni kentälle exäni tuli vastaan skootterillaan eikä viitsinyt edes katsoa minuunpäin. Tulipa muutama luokkalaistanikin vastaan.

Noh juoksu meni ihan ok. 13min 35s. Aikalailla sama kuin viime kevään testitulos, joka tosin tehtiin sisähallissa. Juoksun päälle meillä oli taito ja koordinaatio juttuja mutta tuntu surkealta tehdä niitä kun jalat oli jumissa.
Koulupäivä oli tavallinen: helvetin tylsä ja yksinäinen. Juttelin vain erään hiken kanssa niitänäitä, sillä hän on ainoa jonka kanssa olen jotenkuten ystävystynyt lukiossa. Sain tänään myös muutamia pistokkaiden ja aineenpalautuksia ja arvosanat vaihetelivat kasista neloseen..
Noh iltapäivästä myös exä tuli käymään luonani ja siinähän sitten oltiin aika lailla toistemme kauloissa kiinni, muuten vain juttelimme suoraansanottuna pelkkää kevyttä paskaa. Hän lähti lastenvahdiksi isosiskonsa lapsille. Kuitenkin lähdettyään hän laittoi viestin menevänsä oikeasti erään toisen tytön luo ja halusi ettemme näkisi enään ikinä. (Koko suhteemme aikanakin käsittelimme vaikeat asiat viestien välityksellä kuinka lapselliselta se kuulostaakin). Tunsin itseni aika nöyryytetyksi, mutta lopuksi nauroin vain tyypin kaksnaamaisuudelle. En viitsinyt vastata hänen viestiinsä, ja myöhemmin hän kyselikin miksen vastaa. Kerroin olevani kyllästynyt hänen pelleilyynsä jolloin hän haukkui minut huoraksi. Alkoi kyllä vähän naurattaa ja myönnän itsekin käyttäytyneeni kuin huora kun sillälailla hyppäsin häneen kiinni, vaikka hän on ennenkin haukkunut ja pelleillyt kustannuksellani. Nytpä siitäkin on merkki kaulassa.
Onneksi en ole mennyt hänen kanssaan silti sänkyyn.

Pieni tarina

Olipa kerran pieni tyttö, joka asui pienessä kylässä vailla huolen häivää. Tytöllä oli kavereita ja hän oli iloinen sekä onnellinen. Tytön mennessä yläasteelle hän masentui ja erkaantui ystävistään. koulussa hän keskittyi opiskeluun ja vapaa-ajalla hän urheili. Olo oli välissä niin tukehduttava että hän itki usei ennen nukahtamistaan. Hän halusi vain paeta pahaa oloa ja yksinäisyyttä, joten hän sinnitteli yläasteen läpi.
Ydeksännen luokan päättäjäiset tuli ja tyttö oli helpottunut. Hän sai onnekseen kuulla päässeensä toiselle paikkakunnalle lukioon kuten oli toivonutkin .Jokin meni kuitenkin pieleen ja tyttö ei ystävystynyt muiden kanssa, vaan jäi entistä yksinäisemmäksi. Hän rakastui myös erääseen poikaan, joka myöhemmin vain särki tytön sydämmen.
Opiskelukaan ei enään häntä kiinnosta, ja kokeista hän vetää vitosia ja kutosia. Kilpaurheilu tuntuu ainoana asiana vievän häntä eteenpäin. Tosin sekin tuntuu joskus olevan pakkopullaa.
Huono itsetunto on myös saanut hänet kärsimään lievästä syömishäiriöstä. Tyttö on ajatellut myös ajatellut itsemurhaa, mutta hän ei halua satuttaa äitiään, joka on kärsinyt ja tehnyt kaikkensa tytön vuoksi.

Tämä oli siis pieni tarina elämästäni. Kerron jatkossa siitä sekä nykyhetken tapahtumista lisää.
Tervetuloa blogiini :)