Huomenna on perjantai ja mulla hermostuttaa tosi paljon, sillä näen Eetun ekan kerran.
Eniten hermostuttaa se että jos hänen kuvitelmat minusta ovat aivan vääristyneet, ja olenkin vain ujo ja ruma luuseri. Entä jos meillä ei ole mitään juttelemisen aihetta? Entä jos meidän välillä ei olekaan mitään kemiaa? Tai entä jos satumme tekemään jotain kiihkeämpää enkä kiihotukkaan, tai hän ei?
Pelkään että tämä juttu ei toimikkaan ja kaikki mitä sanottiin toiselle ei enään merkitsekään mitään. En haluaisi särkeä sydäntäni, varsinkin kun tällä kerralla se tekisi varmasti todella kipeää. Tämä on ensimmäinen kerta kun mulla on näin vahvoja tunteita toisesta. Tämä juttu ei tule varmaankaan kestämään minun hermoilun takia. Sen näkee sitten viikonloppuna.
Onhan tämä samalla aika typerää. Tapasin Eetun vasta kaksi viikkoa sitten ja nyt jo sanotaan että toinen on todella tärkeä. En muistanutkaan että näin nopeasti voisi ihastua keneenkään, saati tuntea jotain syvempää. Olin sittenkin liian tunteellinen ihminen minkäänlaiseen kevyeen säätämiseen. Jos en olisi tehnyt sitä viestiä en olisi murskaamassa itseäni henkisesti, tai pahempaa, murskaamassa jonkun toisen pilvilinnat tahtomattani.
Kadunko? En. Se joka leikkiin alkaa se leikin kestäköön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti