Ekat hiihtokisat takana ja jalat ihan tukossa. Noh siitä on hyvä alkaa parantamaan sijoituksia. Olisipa se suhteissakin yhtä helppoa. Jouduin kertomaan porukoille että olemme Eetun kans vain pelkkiä kavereita. Äiti on silti niin tyhmä että jaksoi kysellä että lähdenkö hänen luokseen ensi viikonloppuna... mitä helvettiä minä menisin sinne jos me olla edes yhdessä. Muutenkin äitin tapa ajatella meidän kaveruutta pistää niin ikävästi. Faktahan on se että hyvin harvat pystyvät olemaan kavereita erottuaan . Eikä se varmasti onnistu meikäläisen kohdalla.
Jotenkin niin tyhmä ja saamaton olo taas. Tuntuu kuin olisin lihonut ja rumentunut 2 viikon aikana todella paljon. Tosin olen kyllä sen verran kyllä ahminutkin että tämä viikko tulee olemaan kurinpalautusta syömisen suhteen. Taidan vain pistää nukkumaan ja mennä piiloon kaikkea inhottavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti