torstai 12. tammikuuta 2012

never start hunting love, it will come when it wants..

Nyt se täytyy myöntää... Olen pettäjä.
Tapasin Hassanin uudestaan pari päivää sitten, ja menin hänen kanssaan sänkyyn. Toisaalta oli ihan tietoinen valinta lähteä hänen  kanssaan eräälle asunnolle. Mua ei kovin paljoa kaduta se mitä tein, enemmänkin vaan mietin että osaanko välittää kenestäkään oikeasti. Eikö sen pitäisi olla niin että jos välittää jostakin niin ei voi sinäänsä kiinnostua monesta tyypistä samaan aikaan. Eikö silloin pitäisi tulla hirveä ikävä kun on aika lähteä siitä vierestä? Eikö silloin haluaisi pitää yhteyttä kokoajan eikä valehdella päin naamaa?

Nyt lisäksi sotkin soppaan mukaan "Eliaksen", joka haluais jo nähä mut... En kyllä tiedä kiinnostaisiko minua sinäänsä tavata häntä, ainakaan kovin pian.

Ehkä tuo treffipalstan profiilin laitto oli virhe... Olen vain aivan sekaisin eri tyypeistä jotka osoittaa kiinnostustaan. Ehkä kirous on juuri siinä ettei netin kautta etsityt suhteet ole kovin kestäviä. Tai sitten kyllästyn tosi nopeasti, tai en osaa mennä vain täysillä mukaan suhteeseen ja saada sitä kestämään...
Nojoo... Olenpa minäkin yhdenlainen.. Koulussa olen vain yksinäinen hissukka, netissä taas pyöritän epätoivoisia ja kunnollisia poikia sormien ympärillä. Varmaan tämä antisosiaalisuus on saanut mut tällaiseen hömpötykseen...

Jos lopettaisin koko profiilin. Ei siitä mulle ole kuin harmia.. Satutan vain itseäni ja muita rakentaessani turhia pilvilinnoja, ja luvatessani mahdottomuuksia. Koulukin vain kärsii tässä... Leikitäämpä vielä sen verran marttyyriä että mun olis varmaan parempi olla yksin... Miksi leikkiä rakkaudella kun tietää ettei mikään suhde tule kestämään.
Tosin jos nyt lopettaisin tämän niin mihin minä sitten tuhlaisin aikaani? Jotakin järkevää pitää sitten tehä ettei mene johonkin toiseen äärettömyyteen tämä elämä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti