Olipa kerran pieni tyttö, joka asui pienessä kylässä vailla huolen häivää. Tytöllä oli kavereita ja hän oli iloinen sekä onnellinen. Tytön mennessä yläasteelle hän masentui ja erkaantui ystävistään. koulussa hän keskittyi opiskeluun ja vapaa-ajalla hän urheili. Olo oli välissä niin tukehduttava että hän itki usei ennen nukahtamistaan. Hän halusi vain paeta pahaa oloa ja yksinäisyyttä, joten hän sinnitteli yläasteen läpi.
Ydeksännen luokan päättäjäiset tuli ja tyttö oli helpottunut. Hän sai onnekseen kuulla päässeensä toiselle paikkakunnalle lukioon kuten oli toivonutkin .Jokin meni kuitenkin pieleen ja tyttö ei ystävystynyt muiden kanssa, vaan jäi entistä yksinäisemmäksi. Hän rakastui myös erääseen poikaan, joka myöhemmin vain särki tytön sydämmen.
Opiskelukaan ei enään häntä kiinnosta, ja kokeista hän vetää vitosia ja kutosia. Kilpaurheilu tuntuu ainoana asiana vievän häntä eteenpäin. Tosin sekin tuntuu joskus olevan pakkopullaa.
Huono itsetunto on myös saanut hänet kärsimään lievästä syömishäiriöstä. Tyttö on ajatellut myös ajatellut itsemurhaa, mutta hän ei halua satuttaa äitiään, joka on kärsinyt ja tehnyt kaikkensa tytön vuoksi.
Tämä oli siis pieni tarina elämästäni. Kerron jatkossa siitä sekä nykyhetken tapahtumista lisää.
Tervetuloa blogiini :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti