Ahistaa ja laiskottaa

Ei perhana tästä mun elämästä tule mitään. Meikä on vain löhönnyt ja laiskotellut vaikka läksyjäkin pitäis tehä. Mulla vaan ei nyt kiinnosta mikään opiskelu ollenkaan, Lukio on ihan perseestä! En edes jaksa ajatella koulunkäyntiä, urheilua tai edes Eetuakaan. Huonettanikaan en ole jaksanut siivota ja sen näköinen se onkin. Kaikki tavarat on aivan hujan hajan.

Kyllä minä tiedän että pitäis ottaa itseään vain niskasta kiinni ja alkaa hommiin, mutta kaikki tuntuu vaan niin vastenmieliseltä. Aivankuin sillä ei olisi väliä tekeekö paljon töitä jonkun eteen jos sitä ei kuitenkaan saavuta. En oikeastaan nyt tiedä mitä minun pitäisi yrittää saavuttaa. Hyviä numeroita kait, mutta ei siitä tule mitään. Urheilussa menestyminen on varmaan jo haudattu haave, tai siltä se nyt vain tuntuu. Sekin mihin pitäisi jatkaa lukion jälkeen ja mitä tehdä työkseen ahdistaa mua aivan hirveästi.

Haluaisin vain lähteä, nähdä mailmaa, reissata ilman että joku olisi niskaan hengittämässä ja ohjailemassa mitä pitäisi tehdä.